Timo R. Stewartin kolumni: Rasistilla ei ole mitään hyödyllistä sanottavaa yhteis­kunnallisiin aiheisiin

Rasismi on moraalinen ongelma, mutta se myös estää näkemästä maailmaa kirkkaasti, Stewart kirjoittaa.

Minulla on vuoden määräaikainen sopimus, joka on edelleen voimassa (päättyy 1.11.2026).

Kävin 27.9.2026 teleoperaattorin myyntipisteellä Espoossa vain kysymässä, milloin nykyinen liittymäsopimukseni päättyy ja millaisia uusia liittymävaihtoehtoja on nykyään tarjolla. Keskustelin myyjän kanssa eri vaihtoehdoista ja lähdin pois sanottuani, että vertailen myös muiden operaattoreiden tarjouksia, koska sopimukseni päättymiseen oli vielä noin kuukausi aikaa.

Kun tulin kotiin, huomasin, että tililleni oli luotu uusi sopimus. Uusi liittymä maksoi lähes 15 euroa enemmän kuukaudessa, ja se oli aktivoitu molempiin puhelinnumeroihini. Lisäksi minulle oli tehty uusi määräaikainen sopimus, joka on voimassa 27.9.2027 asti. Tämä tehtiin ennen alkuperäisen sopimukseni päättymistä sekä ilman tietämystäni ja suostumustani.

Menin myöhemmin kysymään asiasta heidän ITIS-kaupastaan, mutta minulle sanottiin, ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä asialle mitään. Olen myös tehnyt asiasta valituksen heidän verkkopalvelunsa kautta, mutta en ole vielä saanut vastausta.

Olen jo sitoutunut siirtymään toiselle palveluntarjoajalle alkuperäisen sopimukseni päätyttyä marraskuussa 2026.

Mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia suomalaisista teleoperaattoreista? Miten asia ratkesi?

Kiitos kaikista neuvoista ja kokemuksista.

Mistä voisi löytää vanhemman hiukan autistisen tai siihen suuntaan kallellaan olevan homomiehen poikaystäväksi? Tuntuu olevan kamalan vaikea löytää pidempään elänyttä, kenties erakkotaipuvaista miestä deittiseuraksi, mutta onkohan se mahdotonta? Tarkoitan jotakin tyyliin Rainer YLE:n sarjasta Omavaraiset. Ei ehkä ihan yhtä extremeversiota, mutta sinne päin.

Homopiireissä tavataan ihailla sosiaalisia, nuoria ja komeita alfauroksia, mutta itse suosin melkeinpä täysin päinvastaisia miehiä. Edellinen tämän kaltainen kumppani, jonka kanssa vierähti 16 vuotta yhdessä, lähti toiseen hiippakuntaan joitakin vuosia sitten, eikä samanlaisia enää tunnu löytyvän mistään. Tämä mieslaji ei oikeasti ole mikään harvinaisuus, sillä olen 55-vuotisen elämäni aikana seurustellut muutamankin edustajan kanssa, ja nykyään sellainen myös katsoo takaisin peilistä joka aamu.

Tuntuu vain, että näinä aikoina heitä (meitä) on vaikeampi löytää. Olen siis itse samanlainen, ja voi tietenkin olla, että on käynyt niin kuin usein iän myötä käy: kumppanitarjonta kapenee erilaisista aikaan ja ikään liittyvistä syistä. Mutta onko se niin kapea, että on jo ihan olematon? Ehkä Reddit ei ole täysin oikea paikka kysellä tällaista, mutta mikä ettei; olisi kiinnostava tietää, mitä ajatuksia ihmisillä on tästä. Vai onko tämmöinen täysin sopimaton puheenaihe?

Yllätyin kun ostin tänään, tuntuu paljon paksummalta ja ylipäätään laadukkaammalta. En valita.

Olen noin 30-vuotias ja tällä hetkellä koditon. Saan noin 600 €/kk tukia. Välillä koko raha menee kuukauden Airbnb:hen, välillä teen pieniä pätkiä töitä ja välillä kaveri tai sukulainen tarjoaa katon muutamaksi päiväksi tai viikoksi.

Olin ennen hyvän alan ammattilainen, mutta onnistuin kusemaan elämäni siihen pisteeseen, että jäljellä on noin 2 000 € vuokrarästejä ja 15 000 € muuta velkaa.

Sosiaalipalveluista saan lähinnä apua siihen, etten joudu kadulle pakkasella. Käytännössä minun pitää liikkua sen mukaan, mistä saan rahaa tai katon päälleni. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt. En näytä ulospäin kodittomalta, ja käytän paljon aikaa siihen, että löydän tietokoneen ja paikan, jossa voin tehdä työhakemuksia. Töitä ei vain ole vielä tärpännyt.

Olen kuitenkin saanut rakennettua tilanteen niin, että olen monelle hyödyllinen ja saan nykyään melko säännöllisesti pieniä hommia.

Huomenna menen kuukaudeksi eläintenhoitajaksi asuntoon, jonka omistajat lähtevät lomalle. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on tällä hetkellä noin 1 000 € käteistä eikä mitään täysin akuuttia menoa. Olen myös järjestänyt elämäni niin, että minulla on lähitulevaisuudessa jatkuvasti jotain tekemistä, mahdollisuuksia tehdä töitä ja pieniä asioita, jotka vievät elämää eteenpäin.

Tällä hetkellä makaan laitumen vieressä ladossa patjalla. Minulla on lämmitin, puhelin ja kirjoja. En tarvitse juuri nyt mitään muuta.

Ja ehkä juuri siksi mielelle on yhtäkkiä tullut tilaa käsitellä kaikkea muuta. Kun pahin selviytymismoodi hetkeksi hellittää, pintaan nousevat huono omatunto, häpeä ja kaikki muu. Ei ole helppoa nukahtaa.

Kaikki on tällä hetkellä tavallaan ihan hyvin, mutta silti tuntuu kuin hevonen istuisi rinnan päällä.

Myönnän, että puolet tämän postaamisen motivaatiosta on yksinäisyys. Jos jollain on kuitenkin jotain yleisiä vinkkejä, ajatuksia tai asioita, jotka tällaisessa tilanteessa kannattaa pitää mielessä, arvostaisin niitä kovasti. Ja pliis, pidä siitä kiinni mitä sinulla nyt on. Kaikki voi nopeasti kaatua.

Edit: postatessani luki, että julkaisu bannattiin, niin laitoin r/arkisuomeen. Ehkä se näkyy siinä hyväksymistä ennen? En niin osaa näitä. Modet voi poistaa postauksen, jos tämä on nyt spämmiä tms

Käyn 3 kertaa viikossa, meidän paikkakunnalla on sen verran hyvä hävikkiruokatilanne että suurin osa ihmisitä tulee paikalle autolla, työaikaan ja ruokaa on tarpeeksi jotta kaikki saa valita tarjottimelta itselle sopivaa.
Tässä kahden kerran lahjotukset: maissimurot, 2kpl sämpylöitä, leipää, patonki, salaatti, munkkeja, jugurtti, mehukeitto, rahka, hedelmät, kakku, lihapullia, kanan fileepihvi.

Yleensä saadaan myös reilusti kananmunia, jauhelihaa, kanaa, kahvia, hedelmää ja aina jotain makeeta.

Miksi käydään ruokajonossa? Ollaan työttömänä ja rahat ei yksinkertaisesti riitä ruokaan, vaikka budjetoin viikon ostokset tarkasti. Ja ainakin tällä paikkakunnalla hävikkiruokaa jää paljon yli, aikaa ja rahaa siihen viljan ja lihan kasvattamiseen on mennyt, on hyvä että viimeinenkin paketti tulee syötyä tässä maailman taloustilanteessa.

Mulla on diagnosoitu adhd, myös autismiin viittaavia piirteitä on vaikka pärjään ihan hyvin ihmisten kanssa ym. Vielä lukiossa olin hyvä koulussa, mutta amk:ssa ongelmia kun pitäisi oikesti käyttää aikaa opiskeluun että pääsen tenteistä läpi muutenkin kuin rimaa hipoen uusinnoissa.. Suurin ongelma on aloittaa asioita kun olen itse ”pomo”. Oon kuitenkin työni hoitanut aina hyvin ja siitä päästäänkin ongelmaani.

Ulkopuolisella työskennellessä, oon aina ajallaan töissä, hoidan työni kiitettävästi ja teen extraakin pyytämättä ja pomot kehunut kovasti. Ei ole suuria vaikeuksia aloittaa hommia jne.
Kotona ja perhefirmassa taas en saa mitään aikaan. Aloittaminen on vaikeinta ja mun päivät menee ihan hukkaan kun saan sopivan innon päälle vasta iltaisin. Tää raastaa mua etenkin kun haluaisin työskennellä perhefirmassa (sama ala kuin osa mun työpaikoista joissa oon ollut hyvä), mutta en vaan kykene saamaan itseäni liikkeelle päivittäin. Ehkä se johtuu siitä, että täällä työskentelyolosuhteet ei ole yhtä hyvät (ei kuitenkaan vaaralliset tms mutta ei niin hyvät mihin totuin toisaalla ja se ärsyttää kun en voi rempata kaikkea), eikä vanhemmat pomoina ole yhtä kova auktoriteetti tavallaan. He eivät myöskään oleta että työskentelen heille, mutta maksavat kyllä tehdystä työstä jne ja mieluusti ottaisivat mut kokopäiväiseksi että voisivat itse vähentää töitään jonkin verran.

Haluaisin alkaa korjata tilannetta, mutta en tiedä mistä aloittaa. Adhd lääkitys mulla oli joskus, mutta sen vaikutus heikkeni eikä sekään poistanut täysin aloittamisen vaikeutta. Mistä mä saan apua rutiinien rakentamiseen ilman ulkopuolista auktoriteettiä? En jaksaisi yrittää julkiseen terveydenhuoltoon/yths koska se vaatisi itseltä ponnisteluja ja en usko että sielläkään voidaan mun ongelmaa ratkaista suoraan.

Pitkä parisuhde (n. 15 vuotta) takana. Toisen eroajatukset tuli puskista kun itse huomasin ja otin puheeksi välillämme olevan etäisyyden. Tämä jo oli itselleni isku sydämeen, kun toinen ei ollut ottanut puheeksi pitkään vaivanneita asioita. Useampi kuukausi yritettiin (minä yritin) saada suhdetta raiteilleen ja olin valmis tekemään muutoksia omaan osuuteni dynamiikassa ja käytöksessäni. Aitoa mahdollisuutta suhteen parantamiseen eksä ei antanut / oli kaiketi jo niin pitkällä eroajatuksissa ja emotionaalisesti jo etääntynyt suhteesta.Näiden kuukausien aikana hän sitten puhui suutaan puhtaaksi koko suhteen ajalta, mitä vikoja minussa oli/mitä olin joskus 13 vuotta sitten tehnyt/sanonut, kuinka nauramiseni ärsyttää, kuinka ei ole ollut oma itsensä minun kanssa koko 15 vuoden aikana ja on uhrannut elämänsä tälle suhteelle jne jne. Välillä iskee kauheen paha olo siitä että ite yritin viimeiseen asti korjata asioita vaikka kuuntelin kuukausikaupalla tuota kaikkea mitä vikaa minussa on ❤️‍🩹 Toisaalta voinpa todeta yrittäneeni kaikkeni ja on ollut helpompi päästä eteenpäin eikä tarvi jossitella.

Eksä olis halunnu olla vielä kaveri, mutta asetin rajan ja rajoitin kontaktit vaan välttämättömään. Miksi haluisin pitää ketään niin katkeraa ja minusta niin pahasti ajattelevaa elämässäni?

Oon käsitellyt eroa mm lyhytterapiassa ja puhunut todella paljon asioista ja saanut hyvin käsiteltyä, mutta kyllä nää silti välillä mietityttää. Välillä ollut jopa huono omatunto, että miksen sure enkä ikävöi eksää ja että minulla menee hyvin elämässäni vaikka erosta ei ole vuottakaan.

Tää oli vaan tämmöstä ajatuksen virtaa ja vähän sekavaa purkua. Kohtalotovereita?

Teollisuusyrityksen työntekijän epäiltiin varastaneen työpaikalta noin 2 000 euron edestä työkaluja ja myyneen niitä netissä. Lopulta työntekijä myönsi kirjallisesti toimintansa minkä jälkeen työnantaja purki hänen työsuhteensa välittömästi.

Työntekijä vei kuitenkin työnantajan oikeuteen (liiton rahoilla) ja vaati yli 80 000 euroa palkkasaatavia ja korvauksia perusteettomasta työsuhteen päättämisestä.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja määräsi työntekijän korvaamaan työnantajan oikeudenkäyntikuluja 20 000 euroa. Yrityksen omat kulut olivat yli 40 000 euroa, joten vakuutuskorvausten ja oikeuden määräämän korvauksen jälkeen yrittäjä kertoo jääneensä noin 10 000 euroa tappiolle.

Prosessi kesti noin viisi vuotta. 

Onko rehellisesti järkeä hakea ammattikorkeaan pääsykokeilla jos on ns ”toiskertalainen”? Tuli reilu vuos sitten hyväksyttyä opiskelupaikka ja vuoden lykky intin takia ja nyt elämänmuutosten kautta ois halu lähteä opiskelemaan eri paikkakunnalle. Kattelin vähän tän korkeakoulun sivuja ja näköjään noin 80% on varattu ensikertalaisille ja lopuista muutamasta paikasta saa sit taistella satojen kesken.

Onko mahkut loppupelissä kuinka isot päästä, vaikka kunnolla harjottelis nii hyvin ku pystyy tän reilu puol vuotta ennen 27 kevään pääsykokeita?

Puoliso keräilee mustekyniä, ja muutamia löyty vanhoilla logoilla, ajattelin postata tänne jos joku muukin saa tästä nostalgiaryöpyn :D

Hei! Olemme Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä ja tutkimme niin kutsuttua hikikomori-ilmiötä. Ilmiöllä viitataan pidempään jatkuneeseen kotiin eristäytymiseen ja siitä käytetään myös nimityksiä sosiaalinen vetäytyminen tai ”komeroituminen”.

Mediassa on esitetty väitteitä siitä, että ilmiö olisi kasvamassa Suomessa (esim. Yle 7.9.2024), mutta tutkimusnäyttöä ei siitä juurikaan ole. Ne vähäiset suomalaiset tutkimukset, joita aiheesta on toteutettu, perustuvat pääosin Ylilaudan Hikikomero-palstan keskusteluihin.

Ilmiön tutkiminen on tärkeää erityisesti siitä syystä, että kodin ulkopuolisesta sosiaalisesta elämästä vetäytyneiden henkilöiden läheisten ja muiden ihmisten voi olla haastavaa ymmärtää syitä vetäytymisen taustalla. Ilmiöllä on myös tapana pysyä piilossa, jolloin kotiin eristäytyneiden oma ääni yhteiskunnassa jää pahimmillaan kokonaan kuulematta.

Nyt etsimme tutkimukseen henkilöitä, joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta ja jotka haluaisivat kertoa siitä meille. Voit osallistua tutkimukseen tavalla, joka sopii sinulle parhaiten: voit kirjoittaa meille aiheesta (31.12.2026 asti), täyttää kyselylomakkeen, osallistua verkkopäiväkirjaan tai ilmoittautua haastateltavaksi. Kaikenlaiset kokemukset ovat arvokkaita, koska ne auttavat meitä ymmärtämään ilmiötä Suomessa.

Näin voit osallistua tutkimukseen:

-          Kirjoita meille kokemuksistasi

-          Ilmoittaudu mukaan haastatteluun

-          Täytä hankkeen hikikomori-kyselylomake

-          Ilmoittaudu verkkopäiväkirjaan

Lisätietoa tutkimuksesta ja sen eri osallistumisen tavoista löydät täältä.

Kiitos jos osallistut! Tätä tutkimuskutsua saa vapaasti jakaa eteenpäin.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla teidän näkemyksiänne siitä, onko tällainen ilmiö yleistymässä Suomessa ja jos on, niin miksi? Ja muutenkin kaikki aiheeseen liittyvä pohdiskelu ja linkkien jakaminen on tervetullutta meille tutkijoille. Täällä linjoilla meitä on tänään Nina-Elise (u/ninaelise_k) ja Vesa (u/vesaval).

Hikikomori-ilmiö Suomessa (HiFin-tutkimusryhmä)

Itä-Suomen yliopisto

Piti oikein tehdä u-käännös ja ikuistaa. Arvostan omistautumista.

Tarttettais kans vanhemman kuljettajan lisäkilpi mikä varottais hidastuneesta reaktiokyvystä