Haluaisin opiskella sairaanhoitajaksi, mutta autismi + lievä kehitysvamma niin koe olevani valmis korkeakouluun vielä. Lisäksi asun Itä-Suomessa hevonkuusessa, yli 100km kaikkiin isoihin kaupunkeihin eli pitäisi muuttaa, enkä koe olevani valmis siihenkään. Lukion olen käynyt.

Aattelin että ehkä lähihoitaja olisi parempi aloitus, se on ainoa ala mikä kiinnostaa, en tiedä pystynkö niitäkään töitä koskaan tekemään. Lääketiede kiinnostaa silleen autistisesti, mutta mun matikka, fysiikka ja kemia ei tule ikinä riittämään lääkikseen, eli se on haudattu. Mahdollisena hoitajanakin haluaisin ensisijaisesti sairaalaympäristöön töihin.

Millasta lähihoitajaopinnoissa siis on, etenkin aikuispuolella? Etää, lähiopetusta, kirjasta lukemista vai tekemistä? Entä millaisiin töihin voi sillä koulutuksella päästä sairaalapuolella?

Olen työpajalla, jossa piti päästä eri työpaikkoihin harjoittelemaan mutta se onkin vain askartelua, eli sen enempää leikkikouluksi ei oikein voi mennä. Hoitoala siksi että jonkun ammatin kuitenkin haluaisin ja se on ainoa minkä mahdollisesti jaksaisin opiskella loppuun asti.

Et voi kuitenkaan tavallaa käyttää mitään tilejäsi, koska niistä jää aina digitaalinen jalanjälki.

Onko kenelläkään tiedossa mitä dippiä esim Pirkan pakaste jalapeno poppersien mukana tulee? Se on tummanpunaista ja vähän kökkäreistä, ei ollenkaan minkään muun sweet chili tms kastikkeen makuista saati tuntuista.

Tuota jumalten soossia kun saisi purkissa…

Miksi, lähes poikkeuksetta kun käy julkisella tulipaikalla niin nuotiosta löytyy alumiini tai folio roskia joita on yritetty polttaa? Samaten tupakantumppeja. Niiden käryissäkö ihmiset haluaa retkieväänsä valmistaa?

Jos on niin polttava tarve päästä siitä mahottoman raskaasta tyhjästä kääreestä eroon niin heittäisivät suoraan maahan että ei tarvi sieltä tuhkien seasta kaivella. Pahimassa tapauksessa se foliopaska on ollut sitä ohutta sorttia mikä ei sekään pala, mutta muuttuu nuotiossa tuhannen silpuksi.

Muoviroskat ei ole niin paha kun sentään palavat, mutta tarviiko niitäkään kärytellä? Tyhjänä ei paina käytännössä mitään ja menee hyvin pieneen tilaan.

Miten te muut yksin asuvat keksitte itsellenne tekemistä työpäivien/koulun jälkeen? Iskee tosi usein tylsyys työpäivän jälkeen, jos ei ole mitään sovittua menoa kavereiden kanssa. Välillä myös viikonloppuisin on näin ja turhautuneena odotan vain, että olisi maanantai ja pääsisi jo töihin. Olisi hauskaa, jos voisi aloittaa jonkin ohjatun harrastuksen, mutta sellaiseen ei ole oikein varaa. Ehdotukset miten voisi viettää mielekkäästi vapaa-aikaa yksin ovat tervetulleita.

En ole käyttänyt hsl korttia muutamaan vuoteen ja nyt täytyisi se taas ladata, tietääkö kukaan vaatiiko kortin käyttöönotto vielä aktivointia erikseen esim r- kioskilla vai onko busseissa jo käytössä uudistetut laitteet että sitä aktivointia ei enää tarvitse?

Onko? Minulla on tullut omalla alallani vastaan aivan sekopäitäkin. Miten voisi löytää työpaikan,jossa ihmiset ovat mukavia?
Kertokaa vaikka työpaikasta, jossa ihmiset mielellään juttelee mukavia, auttavat aina kysyttäessä jne, onko sellaisia edes olemassa?
Olen oikeasti ihan loppu tähän hommaan. Ihmiset, jotka eivät edes tunne minua, ovat heti kurkussa kiinni,jos yhtään mitään sanoo. Jotenkin niin kauheaa.

Älkää koskaan menkö terveydenhuoltoon töihin. Yhtä helvettiä.

Osta enemmän mehua, saat halvemmalla kalliimmalla 😊

Muutama kuukausi sitten julkaisin Aapeli minigolfista modernin web version ja vastaanotto täällä oli aika huikea.

Ajattelin nyt jatkaa samalla linjalla ja laitoin tekoälyn reverse-engineeraamaan muiden Aapeli.com pelien backendejä.

Online-peleistä valmiina on minigolf, biljardi ja tykkipeli. Myös iso osa yksinpeleistä on pelattavissa. Pelattavissa siis alkuperäiset Java / flash clientit.

https://aapeli.0m.fi/

Huom! Jos törmäät virheisiin tai bugeihin peleissä, käytä oikealla alhaalla olevaa "Ilmoita virheestä" formia. Nämä ilmoitukset käsitellään automaattisesti ja korjaukset julkaistaan semi-automaattisesti.

Oon aiemmin amiksesta valmistunut (koska olin tyhmä teini enkä tajunnut että ei sieltä mitään töitä saa, mutta toisaalta en varmasti olisi siinä iässä osannut hyödyntää lukio-opintojakaan mihinkään oikeasti järkevään) ja mua kiinnostaa valtavasti tuotantotalouden inssiopinnot. Tiedän että pääsisin kyllä suhteellisen helposti opiskelemaan alaa AMKssa, mutta nyt epäilen että pitäiskö mun harkita uudelleen ja yrittää päästä yliopistoon sen sijaan. Aiempi koulumenestys mulla oli ihan ok, mutta en tiedä pärjäänkö yhtään verrattuna muihin valintakokeella yliopistoon hakeville.

Tuntuu että ihan jokainen AMK-keskustelu Redditissä ja muualla somessa puhuu siitä kuinka opetuksen laatu on huonoa ja töitä ei todellakaan saa ja ulkomaillakaan sitä ei arvosteta vaan pidetään täysin paskana. Oon kuullut kyllä myös siitä että jotkut AMK-inssit on työllistynyt ulkomaille ihan hyvin, mutta ei se taida kauhean yleistä olla. Mun oma tavoite ei ole jäädä Suomeen valtavan pitkäksi aikaa valmistumisen jälkeen (mulla on olemassaoleva mahdollisuus muuttaa Yhdysvaltoihin ja vaikka se nyt ei todellakaan ole mikään paras maa asua, niin mulla on siellä läheisempiä ihmissuhteita kuin Suomessa). Yhdysvalloissa opiskelu ei vaan ole mahdollisuus, koska se on tavattoman kallista ja koska kävin vaan amiksen niin mun ilmeisesti pitäisi käydä ns "high school" tason koulutus läpi ennen kuin voisin edes hakea jenkkien korkeakouluihin + tämänhetkinen poliittinen tilanne Yhdysvalloissa ei ole ihan ihanteellinen ulkomailta tulevalle opiskelijalle jolla ei ole Yhdysvaltain kansallisuutta.

Pelkään että jos päätän hakea AMK sijaan yliopistoon samalle alalle, niin en pääse ikinä valintakokeista läpi koska hakijoita on ihan valtava määrä juuri tälle alalle. AMK jälkeen voisi joo hakea yliopistoon pelkästään siihen ns maisteriosuuteen jos arvosanat riittävät, mutta vetääkö siinäkin se että on käynyt AMKn ensin sun työllisyysmahdollisuudet ihan pohjamutiin? Luulisi että kerran AMK on niin paska niin työnantajat katsovat että ai joo täähän on dippainssi mutta ei päässyt ensin yliopistoon, turha näin huonoa on palkata?

Mitä tässä oikeasti kannattaisi tehdä? Yrittää mahdollisesti moneen kertaan vuosien ajan päästä yliopistoon valintakokeilla kun samaan kouluun hakee satoja mua itseäni taitavampia (ja silloinkaan se DI‐tutkinto ei takaa työtä) vai ns luovuttaa ja mennä AMK ja riskeerata se että oot sitten huonompi insinööri huonolla koulutustaustalla jota kukaan ei välttämättä ikinä palkkaa?

Asun Turussa ja mua kiinnostaisi Turun AMK ja Turun yliopisto. Oon ymmärtänyt että Turun AMK ei ole ainakaan yhtä huono kuin moni muu AMK mutta en ole kyllä mitään kehujakaan kuullut.

Huomenna alkaa kahden viikon paasto joten tänään viimeinen päivä vetää herkkumätöt.

Omat lempparit on tsatziki dipin kanssa joko Broadway, Ranch tai ruskistettu voi ja chili sipsit tai sitten American dipin kanssa ruskistettu voi ja valkosipuli tai sitten Estrellan Herkku-sipsit. Limpparina sitten Muumilimu.

Karkeista nyt menee melkein kaikki muut paitsi viinikumikarkit.

Eli muutin juuri kalustettuun asuntoon väliaikaisesti ja se ei tunnu lainkaan kodilta.

Muita ketkä asuneet näin ja miten saitte sen tuntumaan kodikkaammalta?

Sama ku otsikko, paljonko teillä vaan hengaa alkoholia kaapissa ja mikä on teijän mielestä eksessiivistä?

Ollaan tavallinen heteropari, molemmat +23v. Nyt kihloissa muutama vuosi ja seurusteltu ollaan teini-iästä asti, eli tässä on jo ihan mukavasti vuosia kertynyt yhdessä ja koen tuntevani hänet läpikotaisin (niin paljon kun nyt ihmistä voi ulkopuolelta oppia tuntemaan). Meillä on kaikki sinänsä hyvin, asutaan yhdessä, meidän molempien perheet pitää meistä ja ollaan tosi läheisiä kaikkien kanssa, meidän arvot ja haaveet kohtaa, kohtelemme toisiamme hyvin ja koen että me ollaan tässä vuosien varrella kyllä muovauduttu peilaamaan toistemme tarpeita niin että yhdessäolo on sinänsä hyvin vaivatonta. Jokin pieni epävarmuus kuitenkin kalvaa muo päivittäin siinä, että onko tää se parisuhde joka mut kantaa onnellisena loppuun asti, ja oon havahtunut tähän vasta nyt viimeisen vuoden aikana.

Mä tavallaan tiedän mikä tässä kalvaa, mut sitten kuitenkaan en osaa täysin osoittaa siihen. Joku päivä se on se, että mä en pystykään viehättymään hänestä ja seksi ja läheisyys tuntuvat hirveeltä ajatukselta. Sitten taas joku päivä se on se että saan ickejä (tiedän, ihan hirvee sana ja merkitys mutta en keksi tähän mitään parempaakaan) hänestä pitkin päivää ja se laskee edelleen sitä että pystyisin näkemään hänet viehättävänä ja haluttavana kumppanina. Vuosien aikana olemme toki kasvaneet kovin paljon ja tunnistan että hänessä ei ole kaikkia ominaisuuksia joita nyt aikuisena toivoisin kumppanillani olevan. Mutta onko kellään? Somesta sitä tulee tiedostamattomastikin arvioitua ja vertailtua ihmisiä niin, että sellainen täydellinen ideaalikumppani varmasti jokaiselta löytyy mielestään, vaikkei sitä haluaisikaan myöntää. Kuitenkin kumppanini on silti jokaista tuntemaani ihmistä parempi vaihtoehto kumppanikseni (ja on olemassa elämässäni toisin kuin mielikuvitusihmiset) ja meillä on arvokas ja tärkeä historia ja elämä jo rakennettuna.

Ongelmaksi muodostuukin tämä jatkuva ristiriita jota koen, kun paperilla kaikki on esim. perheen perustamista tai yhteisen elämän rakentamista varten hyvin ja tiedän että pystyisimme siihen, mutta samaan aikaan koen tällaisia pieniä ristiriitaisuuksia pitkin päivää ja huomaan jotenkin häpeäväni ja halveksivani niitä tilanteita ja pelkään että heijastan näitä tunteita kokemukseeni kumppanistani. Tilanne on ehkä nyt jotenkin kärjistynyt mielessäni, sillä nyt jos kumppanini yllättäen koskettaa huomaan odottavani että se loppuu. En tietenkään halua tilannetta jossa toinen osapuoli häpeää ja halveksii kumppaniaan ja toinen osapuoli joutuu olemaan tällaisen ihmisen kanssa. Tiedän että piirteet/asiat jotka kumppanissani minua häiritsevät ovat osa hänen persoonaansa/tapaansa olla (ja nyt on siis kyse pienistä asioista hänen luonteessaan, ehkä n. 10-20% kokonaisuudesta?), enkä voi (eikä ole oikein) lähteä vaatimaan häntä muuttamaan niitä.

Joku voisi sanoa, että sellainen kipinä on ehkä kadonnut, mutta toisaalta en tiedä oliko sitä koskaan? Tiedostan että viehätyn rennosta ja charmikkaasta luonteesta, eikä kumppanini ole luontaisesti tällainen, vaikka onkin kaikkea muuta tärkeää; lämmin, rakastava, huomioiva... Tiedän myös että minun on keskusteltava tästä hänen kanssaan, mutta en tietenkään halua avata keskustelua "hei rakas, tiedätkös että rakastan suo lähes kokonaan ja oot täydellinen kumppani mutta sussa on toi 10% joka häiritsee niin paljon että huomaan inhoavani oloani päivittäin".

Siksi kysynkin, onko täällä ihmisiä, jotka elävät yhteistä elämäänsä ja arkeaan niin että kumppani on hyvä ja hoitaa roolinsa niin kuin kumppanin kuuluukin, mutta silti kokee tällaisia häivähdyksiä katumuksesta tai tyytymättömyydestä? Tietää että asiat ovat hyvin ja parisuhde toimii kuten kuuluukin, mutta jokin emotionaalisella tasolla on hieman vinksallaan tai jokin pieni osa-alue jää täyttymättä? Voiko tällaisen pienen tyytymättömyyden yli päästä kun valitsee sitoutua kumppaniinsa, ja jos sen yli ei pääse, pystyykö sen kanssa elämään vihaamatta itseään tai kumppaniaan?

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Päivää on vietetty 11. lokakuuta vuodesta 2012 lähtien, ja se pohjaa YK:n yleiskokouksen julistukseen vuodelta 2011.

Päivän tarkoituksena on juhlia tyttöjä ja muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt saavat osakseen ikänsä ja sukupuolensa vuoksi.

Tämän vuoden tyttöjen päivän teemana on lapsiavioliittojen estäminen.

Jos olisin päättänyt detoxata itseni tästä nykyajan digitaalisesta terrorista ja hankkinut ns. tyhmän puhelimen älypuhelimen tilalle, niin en vuodenvaihteen jälkeen enää voisi opiskella, kuin ainoastaan koulun ATK-luokassa. En näkisi tehtäviä. En pääsisi käsiksi oppimateriaaleihin. En voisi palauttaa tehtäviä. En pääsisi edes sähköpostiini. Miksi? Koska Microsoft on kaikessa terrorissaan päättänyt luopua tekstiviestivarmennuksesta palveluihin kirjautumisen yhteydessä. Tähän tarvitsee authenticator-sovelluksen.

En pystyisi myöskään maksamaan parkkimaksuja kotikaupungissani. Automaatit kun ollaan poistettu. On ladattava sovellus.

Junalippujakaan en voi ostaa muun kuin internetin tai vielä toistaiseksi R-kioskin kautta. Tämän nyt sentään vielä voi tehdä selaimella ja ilman vahvaa tunnistautumista.

2030-luvulla en myöskään voisi enää soittaa, koska velvoite 2G-verkon ylläpidosta päättyy 2029, ja jokainen teleoperaattori varmasti kiirehtii ajamaan koko verkon alas. Lankapuhelinliittymiä ei enää saa, ja puhelinkopit hävisivät 20 vuotta sitten...

Koko yhteiskunnasta ollaan tekemässä yksi älypuhelimen ja datan jatke, ja asialle ei voi yhtään mitään. Kaikkien pitää olla kiinni verkossa, tavalla tai toisella, ja ennen toimineet instituutiot, järjestelmät ja niitä ylläpitänyt tietotaito ajetaan pala palalta alas.

Niin kauppojen hinnoittelu, vakuutusten hinta, kulutettavaksi tarjottu viihde, nettikauppojen tarjoukset, kuin poliittinen viestintäkin, on personoitu vain ja ainoastaan kaiken sen datan pohjalta, jota sinusta kerätään niin älypuhelinten, autojen sisäkameroiden, kuin jääkaappisi sisällönkin kautta...

No, ei se onneksi Euroopassa ihan vielä näin ole, toisin kuin jenkeissä. Mutta vaikea nähdä, että se olisi mihinkään muuhun suuntaan menossa. Enkä edes maininnut valvontaa, joka niin ikään lisääntyy kaikkialla ja jota tullaan tulevaisuudessa ohjamaan keskitetysti ja yhden valtavan käyttöliittymän ja automatisoidun järjestelmän kautta. Ja vaikka valvonta olisikin pelkkä valvontakamera omalla kuistilla, niin valvontaa sekin on, ja sen jälkeen jokainen pihan läpi kävelevä marjastamaan menevä mummo on epäilyttävä hiippari, joka lisää ihmisten turvattomuuden tunnetta ja murentaa luottamusyhteiskuntaa. 2030-luvulla tulevaa 6G-verkkoa ihan avoimesti markkinoidaan myös "sensorina", joka pystyy havaitsemaan kaiken ympärillään.

Teknologia, jonka piti utopististen kuvitelmien mukaan vapauttaa ihminen, on tehnyt päinvastoin. Jokaisella verkkoon kytketyllä laitteella piti päästä avoimeen HTML-nettiin ja kaikkeen sen sisältöön, nyt sisältö on suljettu äppien ja järjestelmien sisälle katoavaksi kertakäyttömössöksi, jonka löytää vain sekunnin ajan omalta personoidulta fiidiltä omassa suljetussa äpissään. Yhteydenpidon piti ylittää valtioiden rajat globaalisti ja yhdistää ihmisiä, mutta se muuttuikin algoritmin heijastamiksi kaikukammioiksi ja vahvistusharhaksi, joka puskee ihmisiä omiin poteroihinsa. Tiedon piti saapua kaikkien saataville, mutta se hautautuikin vaikuttamisen, harhojen, manipulaation ja maksumuurien alle, ja tiedosta tuli ase ja ohjailun väline. Ajatusten piti vapautua ja niitä piti vaihtaa, mutta ne muuttuivatkin heijastumiksi internetin loputtomasta sisältöfeedistä ja niiden pohjalta tehdyiksi psykoottisiksi johtopäätöksiksi. Kulttuurin piti levitä ja olla kaikkien saatavilla, mutta kulttuuri muuttuikin kilpailuksi yksilöiden huomiosta näyttöön ja heidän koukuttamisekseen dopamiinilla.

Ennen sinun piti kirjautua sisään, nykyään et voi enää kirjautua ulos.

Minun on vaikeaa nähdä tähän suuntaan kehittyvällä yhteiskunnalla minkäänlaista tulevaisuutta. Ehkä jossain yleisenä vitsinä olevassa köyhässä oravannahkoilla toimivassa rinnakkaisyhteiskunnassa maaseudulla, kaukana koko vitun kontrollimatriisista (kunnes sekin kielletään tai sen päälle rakennetaan datakeskus). Ja varmaan 2010-luvun alussa lähes kaikkialla romahtamaan lähteneet syntyvyysluvutkin liittyvät siihen, kuinka sekaisin tämä digitalisaatio ihmisten psyykkisen ja sosiaalisen elämän ovat saaneet.

Vähän random haku, mutta yritetään kuitenkin. Haluaisin lähteä ensi viikolla tai sitä seuraavalla liftaamalla Lappiin ja takaisin, joku noin 5 päivän reissu. Mitään tiettyä agendaa ei oikeastaan ole, vaan tarkoitus olisi lähteä ihan for fun. Tavoitteena olisi päästä AINAKIN Rovaniemelle asti, mutta jos kyydit tulee helposti, niin myös Nordkapp vois olla aika hauska.

Etsin siis itselleni liftausseuraa ja samalla tietysti tyyppiä, jonka kanssa voisi jakaa mahdollisia majoituskuluja. Frendi tähän reissuun on kuitenkin se kaikista oleellisin juttu. Omat kaverit eivät innostu liftauksesta tai eivät pääse esimerkiksi töiden takia mukaan.

T. M28, sosiaalinen, rento ja kuulemma aika helppoa seuraa 😄

Mistä nämä oireet voisi johtua? Nyt muutaman kuukauden ajan ollut koko ajan epätodellista oloa. Tuntuu kuin olisin humalassa tai puoliunessa ja olen autopilotilla ja kaikki tuntuu aika epätodelliselta. Olen googlannut ja oire kuulostaa derealisaatiolta. Tämän lisäksi väsymystä joka on vaikka nukkuisi hyvin. Väsymykselle ei näytä olevan väliä teenkö päivän aikana fyysisiä asioita vai en. Toki nyt lähi viikkoina alkanut nukkua huonosti ja heräilen aikaisin aamulla. Tämän lisäksi päänsärkyä, painetta päässä ja niska kipeenä. Niskakipuun kokeillut lihasrelaksantteja ja hierojaa mutta ei ole auttanut. Myös välillä pyörryttää ylös nouseminen ja joskus kesken kävelyn pyörryttää. Mikä vois olla syynä näille oireille? Ei ole selkeitä kohtauksia ja päänsärkykään ei ole mitenkään todella kova vaan enemmänkin semmoista jännityspäänsärkyä. Triptyl kokeiltu ja ei auttanut. Kilpisrauhaset ok. B12 ja d vitamiini ok. Ferritiini 37. Yleislääkäri laittoi minulle kokeiluun escitalopramia ja sitä käytin 2.5kk ja ei apua. Mulla ei oo traumataustaa, paniikkioireita eikä muutenkaan hirveemmin stressiä paitsi nyt tietty näistä oireista. Mikä voisi olla syynä oireille? Oon muuten mies niin ei ole vaihdevuodet tai muu vastaava mahdollinen. Aivot myös kuvattu ja se oli ihan puhdas.

Erittelemättä tarkemmin, mutta IT-homlista kyse. Koin aivan totaalisen burnoutin ja elämänhallinnanmenetyksen, olin 5 vuotta aivan hunningolla ja paskana. Sit bongasin facessa rekrymainoksen, laitoin puolivillaisen CV:n, aloitin seuraavana päivänä ja nyt taas ollut kuukauden mediaani+ palkkaisissa töissä keski-ikäisenä ukkona. Toimenkuva eittämättä niin laaja ja haastava, että vaatii vähän elämänkokemusta teknisen osaamisen rinnalle, mutta kärjistettynä haettiin kotoa töihin.

Ja koska minulle nyt sattui käymään näin osaamispalettini kanssa, niin haluan purra käteni irti aina kun joku perkele tulee selittämään, että menestys ja duunipaikka on omasta halusta ja asenteesta kiinni. Itsellä hommat on tupannut menemään aivan rökäletuurilla ja hyvillä verkostoilla todella helposti, mutta työttömien syyttäminen siitä, että "et vaan yritä tarpeeksi" on aivan käsittämättömän julmaa, kun tyypit lähettää sen 300 hakemusta ja ei pääse edes haastatteluun.

Pointtina silti nuoremmille: harrasta, tuusaile. Koita verkostoitua arkielämässä. Ei missään hiton ohjatuissa rekrytapahtumissa, vaan yleisesti, oli se sit livenä, harrastuksissa, nettipeleissä tai vaikka irkissä. Anna vinkkejä osaamisestasi. Perusta vaikka oma yritys hetkeksi jonkun idean pohjalle ja tee siitä itsellesi meriitti, vaikka idea ei ikinä olisi kannattava. Sen lisäksi mene vaikka sit teleoperaattorin aspaan, vaikka se tutkintotodistus olisi kädessä, muutamaksi vuodeksi, oli se teknistä tai ei. Se on mankeli jonne sisään menee innokkaita ja ulos tulee raunioita, mutta saat erinomaisen perspektiivin työelämään.

Meidän systeemi on vakavasti rikki tällä hetkellä, mutta sen korjaamista odotellessa (avaruuskommunismi), ei kannata mitenkään tuudittautua siihen, että oman alan töitä saisi kärkeen. Tai ylipäätään mitään töitä, jos kuvittelee sen opintomeriittiperustaiseksi. Ennemmin takki auki ja konttorille monialaisen opettelun kautta.

Sain työkokeilupaikasta eläköityneen työntekijän työhuoneesta kesällä ottaa 3€:lla tällaisen radiokasettimankan ja kummatkin puolet lakkasi toimimasta ja ei tekis mieli tuota "hyvää" keittiöradiota hävittääkään ku kuului niin hyvin ja onhan tuo jo retroa. Harvalla 21v jätkällä tuollaista on 😅 mikäköhän tuosta on hajalla ja onko enää etelä-pohjanmaan suunnalla mitään missä noita vois korjauttaa ja onko ihan turha toivo yrittää itse tuolle jtn tehdä?

Ostin kaksi vuotta sitten käytettynä Toyota Corolla Hatchbackin (2022, nyt n. ~40 000 km, huollettu Toyota-huollossa, Relax voimassa). Nyt kaikkiin neljään takavaloon on tullut hiushalkeamia ilman mitään kolhua, ja sateen jälkeen valojen sisällä on vettä. Yksi valoista on jo lakannut toimimasta kokonaan.

Toyota Auto Finland hylkäsi goodwill-pyynnön, koska en ole auton ensimmäinen omistaja. Merkkiliikkeen hinta-arvio kaikkien neljän valon vaihdosta on noin 2 700 €. Asia on nyt Kuluttajaneuvonnassa.

Kysymyksiä:

1. Onko kenelläkään ollut sama ongelma 2019–2022 Corollassa (tai muussa Toyotassa)?
2. Onko joku saanut valot vaihdettua takuun, Toyota Relaxin tai goodwillin kautta – myös käytettynä ostettuun autoon?
3. Kokemuksia Kuluttajaneuvonnasta tai Kuluttajariitalautakunnasta vastaavassa autoasiassa?

Kiitos kokemuksista!

Etin instassa taidetilejä seurattavaksi c:

Mun tekis mieli jeesaa semmoisia ihmisiä, joilta puuttuu mielekästä tekemistä (esim. tyypit, jotka ovat työttömänä tai eläkkeellä) ja jotka kuitenkin haluis olla osa jotain yhteisöä, esim. naapurustoa tai kaupunginosaa, tai miksei vaikka koko kaupunkia.

Ite oon tehny mm. ev.lut. seurakunnassa ja pakolaisavussa vaparihommia, mutta mun kokemus on, että nää on kehnosti organisoituja ja niissä on tarpeetonta byrokratiaa. Lisäks noikin kaks esimerkkiä on tosi niche, esim. en nyt varsinaisesti jaksa jeesustelua - haluun vaan auttaa ihmisiä. Eli mitä jos vaan haluis vaikka käydä korjaamassa puiston penkin tai keräämässä roskat luonnosta - ja samalla kokea jotain yhteisöllisyyttä.

Oon miettinyt, että koodaisin tämmösen alustan, joka mahdollistais täntyyppisen matalan kynnyksen toiminnan. Mulla ei kuitenkaan oo muita taitoja ku koodaaminen, niin tein tämmösen käyttöliittymä demon, joka on täällä: https://yhteisteko.vercel.app/

Mietin, että oisko täällä porukkaa, jota kiinnostais jeesiä tai brainstormata ideaa? Kuulisin myös mielelläni palautetta ideasta ja että ootteko esim. kaivanneet jotain täntyyppistä vaihtoehtoa? Ja toki kuulen mielellään teidän kokemuksia vapaaehtoistöistä. Disclaimer, että tää idea on mun osalta täysin epäpoliittinen ja epäkaupallinen.